Ratsastuslomallani
Andalusian Mollinassakoin rentouttavaa ratsastusta ja näin aimo annoksen
paikallista hyväntekeväisyyttä. Ratsutilan omistaja Christine Hartfield
pyörittää tilaa vähintään yhtä paljon sydämellä kuin laskukoneella ja käyttää osan
bisneksensa voitosta erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Ratsutila henkii perinteistä Andalusiaa
Ratsutilan
filantropialla on vuosisataiset juuret. 1800-1900 -lukujen taitteessa kauniin
valkoiseksi rapatun tilan omisti Malagan lääketieteellisen instituutin
johtaja, kuningastakin hoitanut lääkäri, joka pyöritti tilaa 12-lapsisen
perheensä virkistyskäyttöön. Siinä sivussa hän paransi kyläläisiä maksutta
ja jakoi heille auliisti maatilan antimia.
Ratsutilaa ympäriövät upeat niityt ja pellot
Tilan nykyiset
omistajat, englantilaiset Christine ja Paul Hartfield, jatkavat jaloja
perinteitä. He työllistävät kylän väkeä, järjestävät keräyksiä kylän
lapsille ja antavat kodin lähialueen hylätyille koirille ja hevosille.
Kiitokseksi sydämellisestä yhteistyöstä kylä lahjoitti Hartfieldeille hauskan
hevosenpään muotoisen oksaveistoksen, joka komistaa nyt ratsutilan ruokasalia.
Paikallisen hyväntekeväisyyden lisäksi Hartfieldeilla on hyväntekeväisyyskohteita
myös Afrikassa.
Rescue-koirat odottavat emäntää
Hartfieldit ostivat
Mollinan maatilan vietettyään Espanjassa useita talvia ja kyllästyttyään lopulta
hevosenpitoon koleassa Englannissa. Viiden vuoden remontoinnin jälkeen satoja vuosia vanha tila
nousi ammatikseen rakennuksia korjaavan Paulin
käsissä uuteen kukoistukseen.
Ratsutilan sisäpiha kutsuu nauttimaan auringosta
Ratsut käpäisivät sisäpihalla ryhmäkuvassa
Ratsastin viikonloppuna sekä
maastossa että tunneilla. Loma alkoi
katsausratsastuksella, jossa opettajat arvioivat asiakkaiden
ratsastusosaamisen maastoryhmän tasoa silmällä pitäen. Pääsin rivakkaan
laukkaryhmään, jossa leppoisten käynti- ja ravipätkien lomassa karautimme laukkaan
kyläteillä, oliivipuutarhoissa - ja säpäkästi ylämäkeen keväisissä
viljapelloissa. Vaikka hevosista löytyi moottori ja ne tiesivät odottaa
”ihanaa laukkaa”, ne pysyivät hyvin käsissä. Maastolenkit olivat niin
hauskoja, että teen niistä myöhemmin erillisen postauksen kuvineen ja
lisävideoineen.
Yksi lukuisista oliivipuutarhoissa avautuvista laukkasuorista
Maastoratsastus kulkee paikallisen maatilan - ja räkyttävien koirien - sivuitse
Kouluratsastustunnit
pidettiin joko suurella katetulla avoseinäisellä kentällä tai pienemmällä
ulkokentällä. Molemmat kentät sijaitsivat tallialueella matalaseinäisten
hevosboksien laitamilla, joten tuntejamme seurasivat sekä toiset oppilaat
että hevoset.
Valtavalla katetulla kentällä on tilaa ja raikasta ratsastaa kuumanakin päivänä
Hevoset viihtyvät suurissa olkipohjaisissa avoimissa bokseissaan
Sain opetusta nuorilta
reippailta brittinaisilta, joista moni asuu Espanjassa – osa opiskelee
ratsastuksen opettajaksi sekä Englannissa että Espanjassa. Teimme tunneilla
perustason lateraaliliikkeitä, jotka olivatkin hevosilla hyvin hallussa. Hevoset
olivat kilttejä ja kuuliaisia, mutta niitä oli ratsastettava huolella
liikkeiden parantamiseksi. Pari ratsua tarvitsi ratsastajan tukea myös
unohtaakseen kentän laidan ”epäilyttävät” liikahdukset.
Minulla oli tuuria,
sillä samaan aikaan tilalla vieraili Christinan valmentaja, marbellaistunut
GP-ratsastaja Jemma Gooding, joka antoi pienestä lisämaksusta halukkaille
turisteille kouluratsastustunnin. Sain Jemmalta hyviä vinkkejä käden
rentouttamiseen sekä pohkeenväistön ja avojen ratsastamiseen.
Ryhmäselfie hyvän kouluratsastustunnin päälle
Riitta reissasi Jemman treeniin
Christina on entinen
kenttäratsastaja, joka keskittyy nyt rauhallisempaan menoon, mutta haluaa
pysyä hyvässä vireessä taitavan valmentajan avulla.
Christine Hartfield ja upea P.R.E.valmennustunnillaan
Christinan hevoset
elävät raikasta maalaiselämää. Ne huilaavat katoksen suojassa tilavissa olkipohjaisissa
matalaseinäisissä bokseissaan, joista voivat seurata henkilöstön
työskentelyä ja seurustella tallikoirien kanssa. Hevoset ja talli hoidetaan
perienglantilaisella hevososaamisen täsmällisyydellä. Roskat ja jätökset
siivotaan samantien eikä satulahuoneen marmorilattialla(!) näy
pölyhiukkastakaan.
Kuolaimet ojennuksessa
Satulat ja lattia englantilaisessa ratsastusryhdissä
Hyvä on elellä tilavassa boksissa
Christina hankkii
hevoset lähialueelta. Moni ratsu on rescue-hevonen, joka on ostettu hetkeä
ennen joutumista teurasautoon, esimerkiksi kun entiset omistajat ovat ostaneet
”kauniimman” eikä entiselle ole ollut enää käyttöä. Christina kouluttaa
hevoset avuille, jotka pohjautuvat yhteistyöhön ratsastajan kanssa – ei hevosen
alistamiseen. Christina haluaa myös säilyttää hevosten oman luonteen, niinpä
sainkin alleni lukuisia eri tyyppisiä ratsuja. Voimakkaan ja kuuliaisen P.R.E.-
Rubion kanssa koin upeimmat maastolaukat, kookas ja hitaasti syttyvä
P.R.E.-Gorrion antoi esimakua hienosta kouluratsastuksesta, hispanoarabi-Varon
totteli kiltisti koulutunnilla, mutta piti kärkiratsuna opas-ratsastajansa
hereillä maastossa, ranskalaisrotuinen Ramon sopi hyvin andalusialaismaisemiin
ja vaquero-taustainen Miki kertoi maastossa joka solullaan haluavansa mieluiten
laukata.
Ihana Rubio, P.R.E. (kuva Minna Heikkilä)
Vauhdikas maastoheppa Miki (kuva Heli Hirvelä)
Ranskalainen ratsuni (kuva Annukka Valkama)
Ratsastusloma Espanjassa
on minulle myös silmänruokaa ja makuhermojen kutkuttelua. Ihastelin kauniisti
entisöidyn maatilan pikantteja suihkulähteitä, mosaiikkisia portaita ja
rautataoksin koristeltuja jyhkeitä puuovia. Yövyin kahden hengen studiossa,
jossa molemmilla oli omat makuu- ja kylpyhuoneet. Jos olisi ollut kesä, olisin
pulahtanut takapihalle rakennettuun uima-altaaseen.
PIhaa koristaa kulkakalalammikko suihkulähteineen
Espanjalainen ruoka
juurruttaa minut monella tapaa tukevasti ruokapöytään. Etenkin tapas-illallinen
sardiini-, liha-, ja katkarapuannoksineen patatas bravas -perunoilla
ryyditettynä toimi mainiosti. Kyytipoikana maistui talon valko- ja punaviini,
joita sai ostaa myös kotiin. Maatilan entiseen kappeliin rakennettu
ruokasali muhkeine takkoineen oli nähtävyys sinänsä.
Entiseen kappeliin rakennettu ruokasali
Koska olin yhdistetyllä valokuvakurssilla
ja ratsastuslomalla, piipahdin puoleksi päiväksi valokuvaamaan läheiseen Antiquearn
historialliseen 5000 vuotta vanhaan kaupunkiin, jonka ylpeyksiä ovat
pronssikautiset dolmini-rakennelmat, roomanaikainen kylpyläraunio, maurilainen
linna, goottilaiset kirkot, renessanssiajan lähteet, barokkityyliset
kellotornit sekä lukuisat luostarit, palatsit ja pyhätöt. Korkealta
kirkkomäeltä avautui upea maisema kaupungin tiilikattojen yli auringonlaskuun.
Antequera vilisee rakennushistoriaa
Täytyy kuvata ilta-aurinko! (kuva Heli Hirvelä)
Illastin seurueeni
kanssa iberialaisessa ravintolassa, jossa herkuttelin saksilla
paloiteltua mureaa mustakalaa. Ravintola oli lähes tyhjä saapuessamme iltakahdeksalta,
mutta kuhisi perheitä poistuessamme kello kymmenen kieppeillä. Lapsilta ei siis
ollut pääsy kielletty iltaravintolaan, mutta eipä heistä ollut aikuisille
mitään häiriötäkään.
Auringonlasku Antequerassa
Jos olisi ollut aikaa,
olisin piipahtanut päiväreissulla myös Córdoban perinteisessä
ratsastusnäytöksessä. Ihan jo sen vuoksi, että kuningas Filip II kehitytti
P.R.E.-hevosrodun Córdobassa 1500-luvulla. Täytyy mennä takaisin!
Tampereen hevosmessut keräsi ennätysmäärän
kävijöitä. Tämä näkyi myös Blackhorse-lavalle, jossa juttelin Kavioliiton Katja Ståhl:n ja Korumies-Arvin kanssa Horsexplore-ratsastusmatkatoimiston
reissuista ”mitä, miksi, miten ja kenelle”. Katsomo täyttyi seisomapaikkoja
myöten. Huomaa, että ratsastusmatkailu kasvattaa vauhdilla suosiotaan – ja
kiinnostaa! Koska kaikki eivät päässeet paikan päälle, lupasin tiivistää
blogiin lavalla käytyä keskustelua.
Kavioliiton Katja Ståhl jututtu Korumies-Arvia ja minua Horsexploren matkoista
Katja ja Arvi ovat molemmat reissanneet omien ryhmiensä
kanssa unkarilaisella lännenratsastus-ranchilla. Lisäksi kavioliittolaiset starttaavat toukokuussa Portugaliin dressage-lomalle ja Korumiehen
äijäreissua suunnitellaan Unkariin taas lokakuussa.
Katjaa hymyilyttää Kavioliiton Unkarin-reissun albumi
Muisteltiin Arvin kanssa äijien Unkari-reissua
Tampereen hevosmessut
Patsastelimme Arvin
kanssa lavalla lempihatuissamme. Arvin kuontaloa koristi tuttu
niittilippis, minulla oli Mongoliasta ratsastusreissulla hankkimani mongolinaisen
hattu. Siitä Katja nappasikin aasinsillan ensimmäiseen aiheeseemme:
ratsastusreissu irrottaa arjesta.
Tällainen kansallismyssy tarttui matkaan ratsastusreissulta Mongoliaan (kuva: Annukka Valkama)
Irti arjesta. Ratsastusreissun
erilaisuus pysähdyttää ja valtaa koko mielen.Vaikka ratsastin aikoinaan Mongolian aroilla tapaamatta viikon
aikana oikeastaan muita kuin lampaita, villihevosia ja satunnaisia jurtassa
asuvia paimentolaisia, en tuntenut oloani hetkeäkään tyhjäksi. Mongolian arojen
autius täytti sielun ääriään myöten. Niinpä kotiin palattuani työpalaverien asiakeskustelut
kuulostivat välillä jonninjoutavalta hiusten halkomiselta.
Ihana vaellushevoseni Mongoliassa
Hevosrodut ja
kulttuurit ovat rikkaus: Maailman talleilla oppii arvostamaan eri
hevosrotuja niiden luontaisessa ympäristössä. Olen oppinut arvostamaan pientä,
sitkeää ja vähäpätöisen näköistä vuoristohevosta ihan yhtä paljon kuin korskeaa
kouluratsastuslusitanoa. Nautin myös hevosten laidunelämän seuraamisesta. Muistelimme
lavalla Katjan kanssa taannoista Portugalin-matkaa, jossa piipahdimme maastoratsastuksella
tervehtimään tammavarsoja laitumella. Vaikka ratsuinamme oli oreja, ei kellään ollut
hätäpäivää uteliaiden tammojen hyöriessä ympärillämme.
Kenelle
ratsastusmatkailu sopii: Kenelle vaan! Ratsastusmatkoja löytyy joka
lajista: koulua, esteitä, vaelluksia, working ranch –lomia ja ratsastussafareita.
Kohteita löytyy myös eri osaamistasoille. Esimerkiksi Portugalin
kouluratsastuskohteissa dressage-hifistelijä saa lähes valmennustyyppistä
opetusta Unkarissa, Puolassa, Kroatiassa ja monessa muussakin kohteessa
ratsaille otetaan myös ensikertalaisia. Arvi kertoi yleisölle isänsä laukanneen
tyytyväisenä Unkarin El Broncon maastossa vain hyvin vähäisellä
ratsastuskokemuksella. Olisikohan ratsastusmatkailu laajemminkin keino
houkutella pojat ja isät ratsaille?
Pojat ratsailla äijäreissulla Unkarissa
Eikö reissaaminen
vierailla hevosilla pelota?: No ei erityisesti. Totta kai on tiedostettava,
että ratsastus on riskialtis laji, mutta totta puhuen aristelen joskus enemmän
kotitallilla kuin Afrikan ratsastussafarilla. Miksi? Koska ratsastuskohteiden luontoäänet, jyrkät maastopolut ja
ratsastustehtävät ovat sikäläisten hevosten arkipäivää. Niinpä ratsuni
säilyi Botswanassa viilipyttynä, vaikka törmäsimmekin yllättäen metrin päässä
heinikossa gnu-ateriaa ahmivaan gepardiin. Hevoset eivät singahdelleet
silloinkaan, kun paikallinen maajussi törhyytti kolisevalla puimurilla
laukkaryhmämme perässä. Eikä P.R.E.-ratsuni nikotellut Espanjassa, kun opas päätti
oikaista puistossa portaita pitkin maantielle.
Ratsastusmatkailu on eettistä:
Vastuullinen matkanjärjestäjä antaa myös palautetta. Albaniassa yhteistyötalli
vaihtoi uudet ”asiakasystävälliset” satulat takaisiin vanhoihin, kun
ratsastusmatkatoimistot pitivät niitä hevosille parempina. Matkatoimistot
pitävät siis yhteyttä talleihin sekä valvonnan, neuvonnan että tuotekehittelyn
puitteissa. Toimistot myös vaihtavat tietoja keskenään ja edistävät yhdessä
hevosten asiaa. Hyvinvoiva hevonen on kaikkien tavoite.
Rannalla Joonianmeren rannalla Albaniassa
Ratsastusreissulla
kokee ratsastuselämyksiä: ”Hei, tämä on SUOMI!”, naurahti Korumies-Arvi,
kun Katja kyseli lavalla Arvin rantalaukkakokemuksista. Rantalaukat saattavat
olla Suomessa ilmastosyistäkin harvinaista herkkua, mutta maailman
ratsastuskartta vilisee mainioita
rantalaukkakohteita. Missä merenrantaa, siellä rantalaukkaa… oli sitten
kyse Euroopasta, Afrikasta, Amerikasta tai vaikka Australiasta. Laukkakavioiden
läpsähdys tiiviiseen kosteaan rantahiekkaan on äänimaailman aatelia!
Rantalaukkaa Costa Ricassa
Kouluratsastuskohteissa olen puolestani kokeillut jotain,
mistä en kotimaan ratsastuskouluissa ole voinut edes uneksia. Portugalin ja
Espanjan opetusmestariratsut ovat siivittäneet minut piaffiin, passageen, espanjalaiseen kävelyyn ja laukkapiruettiin,
vaikka olen vain keskitasoinen
ratsastaja. Piti vaan noudattaa tarkoin opettajan ohjeita ja olla estämättä
ratsua tekemästä hienoja liikkeitä.
Mitä matkalle
mukaan?: Mahdollisimman vähän ja tarpeeksi. Kohteesta riippuen pakkaan
mukaan vaellus, koulu- tai esteratsastusvarusteet ja huomioin mahdolliset
säätilan muutokset. Matkustan
ratsastuskengissä ja pakkaan käsimatkatavaroihin yhden ratsastusvaatekerran
kypärineen. Olisi kurjaa kadottaa ratsastusvarusteet lyhyellä
viikonloppureissulla!
VIDEO
Tekeekö mieli
ratsastusreissulle, muttet osaa päättää minkä tyyppiselle reissulle lähtisit?
TästäRantapallossa julkaistussa linkissä on vinkkejä eri ratsastusmatkatyypeistä.
Lähden syyskuussa ratsastusvaellukselle Georgiaan. Ota yhteyttä jos kiinnostaa!