tiistai 13. helmikuuta 2018

Kroatia: maastolaukkaa ja turkoosia vettä



Kroatia kasvattaa suosiotaan matkakohteena – myös ratsastusmatkailussa. Vietettyäni viikon Zagrebin vuoristossa ymmärsin syyn: Kroatian maaseudulla luonto kukkii ja ihmiset suhtautuvat hevosiin myönteisesti. Joku talollinen tarjosi ohi ratsastaville ratsukoille satulaan vodkasnapsitkin. 
Ihailemme maalaismaisemaa
Karautimme Kroatiassa 125 kilometriä napakassa tempossa vauhdista ja luonnosta nauttien. Reittimme oli häkellyttävän kaunis yhdistelmä kukkivia niittyjä, vehreitä lehtimetsiä ja upeille näköalapaikoille johdattavia vuoristopolkuja. Välillä reitti sivusi maatiloja, joiden luumu- ja omenapuista kurkottelimme maistiaisia.
Halki kukkaketojen...
Vilvoittavat lehtimetsät katkaisivat kivasti helteen

Kohti näköalapaikkaa
Zagrebin vuoristossa hevoset elävät rentoa maalaiselämää. Ne satuloidaan vaelluksille vain joka toinen viikko, muun ajan ne kopsuttelevat pihaton ympärille avautuvalla laitumella, jossa riittää niittyä, metsää ja raikkaita lähteitä. Lokakuusta maaliskuuhun hevoset lomailevat, minkä jälkeen niitä ratsastetaan puolentoista kuukauden ajan takaisin avuille ja vahvaan vaelluskuntoon. 
Ratsut yöpyivät tilavalla laitumella
Tallia pyörittää Mraovcin perhe apunaan tunisialaissyntyinen Safi, joka kouluttaa hevoset vahvalla intuitiolla. Kaiken perustana on reilu kohtelu, mutta hevosen on kuunneltava myös ratsastajan puhetta ja seurattava käskyjä ja ohjeita aina töissä ollessaan. 
Satulaan noustiin tallissa
Safi kertoo olevansa tunnettua tunisialaista taitoratsastussukua ja esiintyneensä työkseen myös vauhdikkaissa ratsastusnäytöksissä. Se selittäisikin, miksi hän nousi reissullamme satulaan maasta hypähtäen, onnistui kurkottamaan satulasta käsin maahan pudonneen stetsonin  - ja laukkaili välillä satulassa seisten. 
Napred! Mesto – eteenpäin, seiso!”, kajautteli  Safi seurueemme hevosille. Vaikka ratsukoita oli kahdeksan, ei takaopasta tarvittu, sillä Safi suhasi eestaas ohjeistaen ratsuja puheellaan. Me emme ymmärtäneet Safin epäselvää englantia, mutta onneksi hevoset ymmärsivät.
Safin aito tunisialainen ratsastusasu

Taitoratsastaja nousee satulasta näin
Mraovicin hevostila kunnioittaa perinteitä. Rakennukset ovat aitoja perinnetaloja, farmilla myydään paikallisia käsitöitä ja vieraille tarjoillaan kroatialaista perinneruokaa: lihaa makkaraa, kaalia, salaattia, viiniä ja luumuviinaa. Tänne ei kannata tulla kasvis- tai vegaaniruoka mielessä.
Maatilan päärakennus on perinteistä mallia
Aamiaishuone

Ratsastaessa kulutetut kalorit saa äkkiä takaisin
Pöydän antimet tehdään itse tai ostetaan lähialueelta. Tilan tuhannet luumu- ja päärynäpuut sekä viiniköynnökset tuottavat palanpainiketta myös myyntiin. 
Perinteisiin kuuluu myös kroatialainen musiikki. Isäntä  kuulemma musisoi joskus vieraiden ratoksi, mutta meidän reissullamme musiikista vastasi paimenkoira Benji, joka ulvoi kimeästi korkeataajuisen kansanmusiikin tahtiin. Benji viihtyi vieraiden kanssa muutenkin. Se pinkoi ratsastusletkan edellä, vilvoiteli ojissa, sotki jokien juomavedet, ajoi peurat pois näkyvistä ja nuoli halukkaasti matkailijoiden picnic-lautaset.  
Benji pulikoi maastossa ratsujen juomatauolla

Benji tahtoo mukaan!
Safi sopeuttaa ratsastuksen vieraiden tason mukaan, ja koska seurueemme oli tasataitoinen ja menohaluinen, oli reissumme laukkapainotteinen. Laukkasimme vehreillä metsäpoluilla, kukkakedoilla ja peltojen reunamilla ja spurttailimme houkuttelevia ylämäkiä. Välillä uppouduimme pitkään, jopa kymmenminuuttiseen laukkataipaleeseen kyläteitä pitkin, Välillä.singahdimme  sähäkkään laukkakisaan sänkipellolla. Erityisen nopeasti ylitimme auringossa kylpevät  niityt paetaksemme Lucifer-helleaaltoa, joka nosti elohopean lähes 40 asteeseen.  Yllättävän vähän helle kuitenkaan haittasi ratsastusta, etenkin kun ratsastuslenkeillä pysähdyttiin välillä suihkuttamaan kylmävesiletkulla niin hevoset kuin selässä istuvat ratsastajatkin.  Tässä linkki Kroatian  laukkapostaukseeni, jossa on mukana laukkavideoita.
Laukkakisa alkakoon!
Mahtui maastoon muutama ojan ylityskin
Hevoset pysyivät hyvin käsissä, eivät riehaantuneet edes laukkaa aavistaessaan ja pysähtyivät melko helposti myös kisapätkien päätteeksi. Oli elämys kokeilla eri hevosrotujen laukkaominaisuuksia. Laukkakisan ainoa ongelma oli peltoa halkova oja, jonka olemassaolon unohdin enkä kisahuumassa huomannut edes Safin pysähdysmerkkiä. Onneksi ratsun loikka oli varma ja pehmeä.
Ratsut yöpyivät matkan varrella tilavassa tarhassa

Tällaisia niittirinteitä hanatettiin myös ylämäkeen
Ratsastimme päivittäin noin parikymmentä kilometriä. Parina ensimmäisenä päivänä teimme farmilta käsin aamu- ja iltapäiväratsastuksia lähimaastoon. Pahimpana hellepäivänä heräsimme hevosia säästääksemme ratsaille jo aamuseitsemäksi ja nautimme aamiaisen vasta ratsastuksen jälkeen. 
Satunnaiset autojen ja ratsujen kohtaamiset sujuivat ongelmitta
Tiistaina, hevosten lepopäivänä, hurautimme minibussille parin tunnin päähän turistien suosimaan Plitvicen luonnonpuistoon ihailemaan turkooseja pikkujärviä ja raikkaita vesiputouksia. Päivä päättyi kroatialaiseen tapaan sen seitsemän lihasortin aterialle suositussa grillissä.
Plitvicen luonnonpuiston smaragdisävyjä

Riitta Reissasi Plitvicen luonnonpuistoon
Kolme viimeistä ratsastuspäivää vaelsimme kohteesta toiseen niin, että hevoset yöpyivät reitin varrella ja ratsastajat kuljetettiin takaisin yöksi farmille
Yhtenä päivänä lounastimme mehiläistilalla, jossa huolsimme hevoset ja maistelimme hunajaa ja kahvihunajalikööriä. Testasimme tahtomattamme myös emännän propolisvoiteen, kun mehiläinen pisti yhtä ratsastajistamme huuleen. Voide todisti tehonsa ja päätyi monen reissaajan ostoslistalle. Lounaan jälkeen otimme nokoset ulos levitetyillä vilteillä. Päivä päättyi maauimalaan, jossa itäeurooppalaiseen tapaan kansa lillui altaissa rupattelemassa ja poppi pauhasi. Otimme uimalassa myös rentouttavan selkähieronnan ja päätimme päivän paistin ääreen uimalan ravintolassa.
Hevoset yöpyivät reitin varrella vilpoissassa ladossa

kroatia, Toposko
Yksi ratsastuspäivä päättyi maauimalaan
Helleviikon raikkain ratsastusreitti johdatti meidät Kupa-joelle, jonka varjoisalle rannalle jätimme hevoset päivälevolle ja siirryimme itse kumiveneellä lounas- ja uintipaikalle. Koska vesi oli harvinaisen matalalla, isäntäväki kuljetti kumivenettä puoli tuntia karikoita väistellen vuoroin moottorilla, vuoroin joessa uiden ja hörppi väillä kannustimikseen kotipolttoista rakia.

Benji tahtoi mukaan uimaan
Uimatauko ratsastuksen lomassa
Ratsut pestiin päivän päätteeksi myös reitin varrella
Riitta reissaa, ratsastusvaellus, juottotauko
Ratsut juotettiin ystävällisten maanviljelijöiden pihoissa
Sympaattisimmat lounaat nautimme luonnonhelmassa, jonne oli autolla tuotu kasa lepotuoleja ja  kenttäkeittiö tykötarpeineen. Tarkka isäntä ei sortunut eineksiin maastossakaan, vaan kokkaus aloitettiin perunoiden ja sipulin kuorimisella. Ruoka maistuu parhaalta luonnossa, etenkin kun taustalla kuuluu puihin kiinnitettyjen, heinää mutustavien hevosten tyytyväinen hörähtely.
Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen Kroatia-postaukseen 
Ratsastuslounas maastossa:paikan päällä kokattu lämmin lounas lepotuoleilla nauttien
Kroatia, ratsastusloma, ratsastusvaellus, Riitta reissaa
Vilvoittelua helteessä
https://www.horsexplore.com//


tiistai 30. tammikuuta 2018

Ratsastusmatka Argentiinaan - karjatöissä gauchojen apuna



Lomalla rentoudutaan, koska päästään ”irti arjesta”. No, working ranch – lomalla argentiinalaisella karjatilalla huomasin, että siirtyminen ”toiselaiseen arkeen” se vasta rentouttaakin. Vietin viikon Corrientesin maakunnassa sijaitsevalla maatilalla karjaa ajaen, sekä hevosten ja nautojen hoitoa seuraten. 
argentiina, ratsastusmatka
Tanner tömisee. Gaucho-karjapaimenet karjan erottelutyössä
Gauchot ratsastavat criollo-sekoitustammoilla. Asu vilpoista puuvillaa - kenkiä myöten
Istuin päivittäin ratsailla monta tuntia, sillä pampalla riittää ratsastettavaa. Maatilan 2500 hehtaaria laiduntaa seitsemisenkymmentä hevosta ja 1200 lehmää. Uusia vasikoita tupsahtaa heinikkoon tuon tuosta. Mekin löysimme päivittäin vastasyntyneitä vasikoita, joiden emoja gauchot lassosivat  vasikasta huolehtimaan. Joskus ”teiniäitien” tueksi lassottiin kokenut nauta oppia antamaan. Outoa, mutta äidinvaistot eivät olleet naudoilla verissä.
Heinikkoon on syntynyt vasikka
Gauchot hoitavat vastasyntynyttä vasikkaa. Me uristigauchottaret seuraammet ratsailta tilannetta
Opin reissullani arvostamaan karjahevosten ammattitaitoa. Ratsuni tiesi tarkalleen, mitä vauhtia ja minkälaisessa kaaressa karkuun sännännyt lehmä ajetaan takaisin laumaan. Karjatilan ratsut elävät pampalla vapaina ja lassotaan töihin tilanteen mukaan. Tiesitkö muuten, että gauchot ratsastavat ainoastaan tammoilla? Minunkin ratsastamallani tammalla oli varsa, joka hirnui varsaansa vartalo väristen aina töihin lähtiessämme ja kotiin palatessamme. Varsa kuuli kutsun ja laukkasi kiehnäämään ympärillemme. 
Karjahevoset valmiina turstien pavelukseen


Karjahevosellani oli varsa

Ajoimme päivittäin milloin mitäkin: hevosia, lehmiä ja vasikoita. Aikuiset lehmät olivat helpoimpia ajettavia, sillä ne tottelivat gauchojen kutsuhuutoa, ymmärsivät mitä karjanajossa tapahtuu ja tottelivat minkä osasivat. 

argentiina, ritta reissaa, horsexplore
Nyt sujuu aika hyvin!

Ajoin tätä hevosta laumaan. Olikin väärä hevonen, mutta ei haittaa!
Pikkuvasikat eivät vielä ymmärtäneet seurata lauman liikkeitä, vaan livahtivat kuin saippuapalat lehmien, hevosten ja aidanlankojen välistä. Gauchot karauttivat nopeasti niiden perään ja palasivat pien takaisin kiukkuinen karkulainen lasson päässä rimpuillen. 
argentiina, horsexplore, ritta reissaa
Gaucho ja vastahakoinen vasikka
Ylivoimaisesti vaikeimpia ajettavia olivat hevoslaumat. Ne eivät kunnioittaneet hiukkaakaan pakoreitin tukkeeksi asettautunutta turistigauchoa, vaan sujauttivat ohitseni silmät naurussa ja häntä suorana. 
Ihan mahdottomia pyydystettäviä!

Argentiina, riitta reissaa, horsexplore
Matalat lammet täplittävät pampaa

Karjanajoja oli moneen lähtöön. Välillä kokosimme takalaitumen lehmät ja vasikat tiiviiksi ryhmäksi ja pidimme joukon kasassa gauchojen lassotessa vasikoita punkkirokotukseen. 
Välillä kokosimme satapäisen lauman erotteluaitaukseen. Tanner tömisi ja aidat ryskivät sonnien ympärillä ja välillä joku valtava sonni hyppäsi metrinkorkuisen aidan yli ketterästi kuin kissa. 
Karjaa koossa
 Joskus pelastimme orvoiksi jääneitä vasikoita suojakatokseen, jonne gauchot lassosivat hoitajiksi pari emolehmää. Suurin savottamme käsitti toistasataa sarvipäätä, jotka kerättiin neliökilometrien laajuiselta metsälaitumelta ja ajettiin pihattoon. 


Karja on ajettu pihattoon illan hämärtyessä

Kuljetimme ryhmää eteenpäin sivusta ja takaa ajamalla sekä edestä tiivistämällä. Karkulaiset laukkasimme kiinni ja kaarsimme takaisin laumaan tai gauchojen lassoetäisyydelle. Matkalla pusersimme koko revohkan kuuden kapean karjaportin läpi. Aikaa urakkaan kului muutama tunti. Kaikki meni muuten hyvin, paitsi että paimensin vahingossa mukaan naapurin sonnin.
Otan mallia gauchosta

Välillä laumaa tiivistetään edestäpäin

Tällaisten porttien läpi saimme puristettua satapäisen lauman kuuden hegen porukalla!
Vierailin maatilalla kevätaikaan, joten lehmät olivat talven jäljiltä hoikassa kunnossa. Ne myydäänkin kasvamaan rehevämmille laidunalueille tuhdiksi lihakarjaksi.
Joukkoon mahtui  myös sairastapauksia: kompurajalkoja, utaretulehduksia ja haavoja. Potilaseläimet haettiin pihattoon, jossa eläinlääkäri hoiti niitä päivittäin. Haavojen salainen ihmelääke oli sirotesokeri, joka putsasi ja paransi haavat hämmästyttävän nopeasti. 
Lehmät odottelevat toimenpiteitä pihatossa
Elämän ja kuoleman sykli näkyy pampalla. Kauniit vasikat loikkivat iloisina heinikossa välittämättä siellä täällä lojuvista lehmänkalloista. Haaskalinnut kaartelivat taivaalla ja siivosivat luonnon jälkiä.
Elämän ja kuoleman kiertokulkua pampalla
Ratsastuskoordinaationi oli koetuksella moneen kertaan. Vartalon toispuoleisuus näkyi ja tuntui, sillä kaartaessani lehmäkarkurin perään oikealle, tuntui keskipakovoima kampeavan minua ulos kaarteesta.  
riitta reissaa, riitta kosonen, argentiina, lassokoulu
Riitta reissasi lassokouluun
 Lassokoulussa opin ottamaan lasson satulaan sidotun pään ohjaskäteen, heiluttamaan lassokieppiä pään yläpuolella ja sinkauttamaan lasson sopivalta etäisyydeltä maalia kohti. Hartia oli lujilla painavan lasson vauhdittamisessa ja liikkuva maali oli mahdoton kohde. Sain kuitenkin lasson viuhumaan ja pääsin hiukkasen vauhdin huumaan, vaikka meinasinkin lassota oman hevosen.
riitta kosonen, riitta reissaa, lassokoulu, argentiina, horsexplore
Väärä suunta...
Viikko ei ollut pelkkää työntekoa. Välillä retkeilimme maastossa ja kerran ratsastimme pellonlaitoja, hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin lounaalle 40km päähän lähikylään. Teimme hauskoja laukkapyrähdyksiä ja kahlasimme hevosten vatsaan saakka ulottuvaa jokea pitkin. 
Kerran vastaamme ratsasti seitsenvuotias paimenpoika nahkaläppäistä raippaa viuhtoen ja pelkällä lampaankarvalla istuen. Vartin päästä nassikka pinkoi peräämme monikymmenpäistä hevoslaumaa ajaen. Nämä lapset ovat syntyneet satulaan. Moni kulkee koulumatkatkin ratsain.
Matkalla 40km päähän  lounaalle lähikylään
Pieni hevospaimen
 Yhtenä iltana päätimme hikisen karjanajopäivän hiljaiseen yöratsastukseen. Tähdet, kuu ja tulikärpäset valaisivat kulkuamme, sammakot kurnuttivat hiljaista taustamusiikkia. Siitä oli hyvä jatkaa yöpuulle.
Haciendan rauhaa
Argentiina on hevospoolon luvattu maa ja lajin moninkertainen maailmanmestari. Argentiinalaiset poolohevoset ja -pelaajat ovat maailmankuuluja ja Argentine Polo Open maailman tärkeimpiä pooloturnauksia. Minäkin pääsin karjatilalla poolon makuun leikkimieliseessä kisassa. Tajusin tosin nopeasti, etteivät onneton hauikseni ja lörppä ranteeni saisi mailaan riittävästi vauhtia, joten keskityin tammani mukana hyörivän varsan kanssa häiritsemään ruotsalaisia turistivastustajia. Voitimme 1-0. 
Voittoisa hevospoolojoukkueemme
Poolon ohella argentiinalaiset rakastavat laukkakisoja. Piipahdin Gran Premio Nacional- laukkaradalla ihailemassa höyhenenkevyiden jockey-ratsastajien urakointia salamannopeilla laukkahevosilla.
Gran Premio Nacional - laukkaradalla (kuva Anu Surakka)

Hevoset ja jockeyt ovat lähellä katsojia (kuva Anu Surakka)
 Tässä yksi vaihtoehto maatilamatkailuun Argentiinassa

https://www.horsexplore.com/