tiistai 17. lokakuuta 2017

Ratsastusmatkailijan Mongolia (osa 1)



Minulta kysytään usein, mikä ratsastusmatka on ollut paras. Pähkäilen vastausta pitkään, sillä vaellus-, dressage-, este-, working ranch- ja working equitation –reissuja on  mahdoton vertailla keskenään. Yksi ratsastusmatka on kuitenkin muistojen aatelia: Mongolia. Ehkä siksi, että se oli elämäni ensimmäisratsastusreissuja ulkomaille. Tai siksi, että Mongolian reissu oli myös aikamatka tuhat vuotta taaksepäin Chingis Khanin aikakauteen. Mongolien elämä lampaiden, villihevoslaumojen ja jurttien täplittämillä aroilla ei juuri ole muuttunut khanien ajoista.
Mongolia, Riitta reissaa,  Tuul-joku, mongolianhevonen
Mongolianratsuni Tuul-joen varrella. Taustalla jurttakylä
Mongolia - jurttamaa

Reissasin Mongoliassa elokuussa 2009 pari viikkoa ja vaelsin kolmisensataa kilometriä nomadina Mongolian vuorilla ja aroilla ratsastaen.  Elin luonnossa täydellisessä tietokatveessa, sillä kännykät eivät toimineet päiväkausiin. Oli upeaa tutustua alkuhevosrotuun, mongolianhevoseen, joka topakasti kiiipeili vuoren rinnettä ja paineli kiitolaukkaa pitkin aroa murmelinkoloja väistellen. 
Tähän tapaan kirjoitin tuolloin Hevoset ja Ratsastus –lehteen reissuni jälkeen:
Mongolia, jurtta,Khan Khenti, riitta reissaa
Jurtan katto avataan aamulla uuteen päivään
”Mustalla taivaalla on tähtiä enemmän kuin sinne mahtuu. Makaan hereillä teltassani, kuuntelen kylmästä kalisevia hampaitani, lähistöllä hiippailevaa sutta ja telttojemme ympärillä parveilevaa vierasta hevoslaumaa.  Olen ratsastusreissulla, ottamassa niin sanotusti perstuntumaa hitaasti kehittyvään talouteen, sosialismin romahduksen jälkeiseen Mongoliaan.

Tällä kertaa tutustun lähinnä aroihin, vuoriin, soihin ja Tuul-joen varteen. Siis Ulan Baatarin pohjoispuolella sijaitsevan Khan Khentiin alueen maa-ja karjatalouteen, eli nomadien elämään. Kansantaloudellisesti sen arvo ei päätä huimaa. Kullan ja kuparin tuotanto kaunistaa talouslukuja huomattavasti tehokkaammin. Mutta koska yli puolet Mongolian 3,5 miljoonasta asukkaasta asuu vähintään osan vuodesta jurtissa enemmän tai vähemmän eläinlauman keskellä, uskon saavan melko realistisen kuvan mongolialaisten arjessa selviytymisestä.
Mongolia, ratsastusmatka, riitta reissaa, jurtta
Jurttakylä, jossa majoituimme kaksi yötä
Selviytymistaitoja tarvitaankin. Nyt on vasta elokuu ja kuura koristaa maata joka aamu teltasta ulos kömpiessäni. Mongolian talvi onkin pitkä ja kylmä. Pakkanen putoaa – 40 asteeseen ja pysyy siellä. Perheet syövät lämpimikseen lihaa jurtissaan ja eläimet ovat lujilla. Muutama vuosi sitten pakkanen niitti yli miljoona talouseläintä ja hallituksen oli kehitettävä kotitalouksille avustusohjelmia kriisin voittamiseksi.

Mongoliassa ei kannata vierailla keväällä, jolloin talven tuhot ovat juuri paljastuneet. Vehreän kesän jälkeinen elokuu on parasta aikaa. Meidänkin hevosmiehemme olivat hilpeällä tuulella. Ja hevoset kuulemma hyvässä lihassa, vaikka kovin pieniltä ne eurooppalaiseen silmään näyttivät.
ratsastusmatka, Mongolia, mongolianhevonen
Hevoset on valittu vaellukselle. Vapaana elävää laumaa etsittin aroilta puoli päivää ennen reissun alkua.
Mongolia, ratsastusmatka, Riitta reissaa,
Arolta haettu hevoslauma tuotiin pyöröaitaukseen erottelua varten
Lämpöenergiaa tuottaa talvisin myös mongolialainen painiharrastus. Vuosittain järjestetään maanlaajuinen Naadam-festivaali, jossa mitellään voimia ratsastuksessa, painissa ja jousiammunnassa. Japanin parhaat sumopainijat ovat kuulemma mongoleja. Meidänkin hevosmiehemme pistivät välillä painiksi jurtan pihalla. 

Mongolialaisen tarinan mukaan yläosaton painiasu syntyi pakosta, kun eräs riski nainen oli painikisoissa onnistunut naamioitumaan mieheksi ja mäiskinyt tantereeseen kaikki miehet. Liian noloa.
jurtta, Mongolia
Jurtan kokoamispuuhissa

Keittiöjurtta alkaa hahmottua
Shamaaneja kaupungissa

Mongolia on maailman harvimmin asuttuja maita. Väentiheys on 1,7 asukasta/neliökilometri (Suomessa 17,6 as/neliökm).  Ilman 1900-lukua värittäneitä sosialismin vuosia mongolialaisia olisi vielä huomattavasti vähemmän. Tuolloin käynnistettiin syntyvyyden kohotuskampanja, jonka tuloksena väkiluku räjähti muutamassa vuosikymmenessä muutamasta sadastatuhannesta lähes nykykokoonsa. Lisäksi mongoleja asuu miljoonia Kiinassa ja Venäjällä.

Sosialismin perimä näkyy Mongoliassa muutenkin, etenkin pääkaupungissa Ulan Baatarissa, joka on ehkä maailman rumin kaupunki. Sosialismin aikaiset kivitalot on siroteltu pitkin siksak-asemaavaa. Niiden väliin ja tiiviisti kaupungin kylkeen on pystytetty jurttia. Ilman sosialismia ulanbatorilaiset asuisivat varmaan jurtissa.

Ulan Baatar, Mongolia
Aavaan aroon tottuneille mongoleille autotie on ahdas...
Kaupungissa aistii erilaiset ideologiat. Romahtaneen sosialismin perimän, renessanssia elävän buddhalaisuuden sekä shamanismin. Veikkaan, että shamanismi voittaa, sillä kukaan ei halua enää puhua venäjää ja buddhan temppeli on täynnä taskuvarkaita. Sen sijaan shamaanin huutelu pitää lähikortteleiden asukkaita öisin hereillä, hevosmiehet heittävät leivänmuruja vuorten hengille, ja karjansuojat, lähteet ja muut tärkeät paikat suojataan sinisin nauhoin.
Ulan Baatar, Mongolia
Temppeli kohoaa Ulan Baatarin silhuetissa
Eläimää arolla

Entä se karjatalous? Mongolia on onnellisten hevosten, lehmien, vuohien ja lampaiden maa. Kaikki vaeltavat vapaina nomadien ”näppituntumassa” ja luovuttavat antinsa ihmisen käyttöön. Hevoset eivät lopu kesken. Hevostiheys on noin 19 hevosta henkeä kohti. Hevoset toimivat ratsuina, paimentavat sekä antavat lihaa ja maitoa.
mongolianhevonen, ratsastusmatka
Pienet ja sitkeät mongolianhevoset valmiina vaellukselle

ratsastusmatka, mongolianhevonen, Mongolia
Ratsut tauolla

Mongolianhevonen, ratsastusmatka, Mongolia
Käytimme vanhoja Venäjän armeijan satuloita
Koko nomadiperhe osallistuu perheen elannon hankkimiseen. Lammaspaimenet ovat söpöäkin söpömpiä lapsia, joiden ratsastustaito paljastaa heidän syntyneen satulaan. Oma ”vaellussaavutukseni” kalpenee  elämäntaparatsukon rinnalla.

Hevoslaumoja kohdattiin tuon tuostakin. Yhtenä yönä viitisenkymmentä hevosta päätti ruokailla telttojemme ympärillä ja otti yhteen omien ratsujemme kanssa. Meidän tappiomme oli yhden hevosen jalan venähdys. Vieraista en tiedä. 

Toisena päivänä valtava hevoslauma laukkasi jatkuvana nauhana telttojemme vierestä. Ukkosenjylinää jaloissa.
Satojen villihevosten lauma jylisi telttojemme vieritse
Päivittäisillä ratsastusretkillä opimme kohtaamaan orin tammalaumoineen: kohti vaan määrätietoisessa ravissa ja tarvittaessa käsi koholla. Orille pitää näyttää kaapin paikka.

Myös vuohet ja lampaat määkivät välillä luoksemme satapäisinä laumoina. Myös jakkihärkiä täytyy mainostaa. Sillä aikaa, kun me riehuimme pitkin aroja, jakit vetivät kärrypolkua pitkin jurtan, teltat, matkalaukut sekä ruuat ja juomat varmoin askelin etenevänä karavaanina seuraavaan leiripaikkaan. Jakit ovat hiljaisia ja ystävällisiä. Mukana oli myös jakin ja lehmän risteytys, joka tuli välillä luoksemme hakemaan rapsutuksia.
Välillä vaunuja veti tällainen jakki&lehmä-risteytys

Upeakarvainen jakkihärkä
Ihmisen ja eläimen symbioosi on vahva ja tarpeellinen. Jakin outo äännähdys herätti hevosmiehet nopeasti susijahtiin. Susi livahti mutta läheltä löytyi raadeltu lammas.  

Chingis Khanin mahtava Mongolia

Mongolialaiset ovat ylpeitä historiastaan. Chingis Khan – lentokentällä vieraita tervehtii rivi mahtavien Khanien muotokuvia. Chingis Khan on antanut nimensä ja brandinsä koko joukolle tuotteita oluesta lähtien.
Ulan Baatar, Mongolia, ratsastusmatka
Ulan Baatarin hallintorakennukset kunnioittavat mongolisoturien ja khanien historiaa
Viitisenkymmentä kilometriä Ulan Baatarin ulkopuolelle on noussut metallinen Chingis Khan ratsastajapatsas, maailman korkein ratsastajapatsas, jonka sisään ”hevosen harjaan” voi nousta hissillä maisemia ihailemaan. Patsaan ympärille nousee lähivuosina kokonainen matkailukohde Mongolian suurvallan  800-vuotisjuhlan kunniaksi. Myös temppelin Buddha on maailman korkein omassa lajissaan. Lajia en muista. 

Khaneja kelpaa muistella:  Mongolit hallitsivat keskiajalla ihmiskunnan historian suurinta valtakuntaa, jonka alaisuudessa oli arviolta lähes puolet maailman väestöstä ja jolla on ollut merenrantaa kolmella suurimmalla valtamerellä. Mongolien sotataito - ratsastustaito, jousiaseiden käyttö, vakoilijajärjestelmä ja piiritystaktiikat - olivat aikanaan ylivertaisia.
Chingis Khan, Mongolia, ratsastajapatsas
Chingis Khanin patsas lienee maailman suurin
Arolla ratsain

Traditiot näkyvät myös pukeutumisessa. Temppelissä vaeltaneet häävieraat pukeutuivat kansallispukuihin. Myös hevosmiehet heittivät mitä tahansa ulkotyötä tehdessään päällensä perinteisen, kadehdittavan lämpimän näköisen palttoon, joka sidottiin hehkuvalla oranssilla kangasliinalla. Päässä killui esimerkiksi lippis.
Mongolia, hevosmies, mongolianhevonen, ratsastusmatka, riitta reissaa
Ratsuistaan ylpeä hevosmies perinteisessä työtakissa
Palttoo sopi hyvin ratsastukseen, halonhakkuuseen sekä murmelinmetsästykseen. Metsästysonnea se ei taannut, vaikka osa aroista muistuttikin reikäjuustoa tuhansine murmelinkoloineen. Niiden yli oli hauska hypätä kiitolaukassa hevoselle jutellen ”näethän tuon kolon, näethän…täällä kun ei toimi edes kännykkä ja lähin autokin on monen tunnin päässä…ja autotiekin on kuoppainen kärrypolku…”
ratsastusmatka, Mongolia
Ratsastusvaeltajat, varahevonen ja ratsuni söpö hulmuharja

Lounastauko metsässä

Mongolia, hevosmiehet, riitta reissaa
Hevosmiesten, kokkien ja turistien juttuhetki arolla
Entä se ratsastaminen? Mongolinhevoset ovat niin sanotusti puolivillejä. Ohjat pidetään toisessa kädessä, raipan virkaa toimittava liina tai nahkanauhapunos toisessa. Raippa toimii kannustimena, ei rangaistuksena. Kilpailuhenkeä riitti ja laukkakisat kestivät lähes puoli tuntia. Arolla riitti tilaa ja hevosilla voimia. Vuorelle kahden kilometrin korkeuteen kiivettiin pysähtymättä tunnin verran, noin 10 metriä minuutissa. Lopussa vielä kiri ennen ruokataukoa. 
Keittiöjurtta ja pienenpienet nukkumateltat

Jurtassa syötiin aamiainen ja illallinen
Hevosilla ei ole nimiä, eikä niihin kiinnytä. Huomasin kuitenkin hevosmiesten rapsuttavan niiden korvia, jos vaan turistin silmä vältti. Oma ratsuni teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se jakoi voimansa viikon vaelluksella nerokkaasti pysytellen laukkakisoissa päivätolkulla keskijoukossa - ja pesi viimeisenä päivänä suupielet virneessä kirkkaasti koko lauman.

Hevosilla ei ollut nimiä, joten ristin omani Number One:ksi
Leirielämää

Vaellus aroilla oli askeettista leirielämää: yövyimme 1-2 -hengen teltoissa henki kylmästä höyryten, viivyimme lämpimässä jurtassa ainoastaan aamiaisten ja illallisten ajan, ja tuijotimme illallisen jälkeen tähtiä, kunnes jokainen oli "valmis" kömpimään telttaansa nukkumaan. Mahdollinen öinen puskapiipahdus hyytävän kylmään yöhön oli tehtävä taskulampun valossa - toivoen, ettei ympärillä pyöri susia. Virallinen WC oli telttakankaalla näkösuojattu maakuoppa. Suihkun virkaa toimitti vesiämpäri. 
Yöt leirissä olivat sadunomaisia. Oli ihanaa kuunnella teltan läpi vieressä liikkuvan hevosten pärskintää.  Hevosemme yöpyvät jakkien tavoin telttojen vieressä etujalat löyhästi yhteen sidottuina ja hyppivät kenguruloikin mättäältä toiselle.

Ateriat olivat lihapainotteisia maukkaita perusruokia jakkihärkä- ja hevosenmaitotuotteilla ystettynä. Retkieväät pakattiin aamulla satulalaukkuun. Jälkiruokasuklaapatukka tuntui arolla niin eksoottiselta, että se tuli joskus lahjoitettua ohi kulkeville lammaspaimenpojille.   Viimeisenä iltana nautittiin juhla-ateria, kun hevosmiehemme hakivat lammaspaistin telttaleirimme läheisestä laumasta. Paisti katseli minua vielä hevosmiehen sylistä ohi ratsastaessaan. Nahka myytiin paluumatkalla Ulan Baatariin johtavan tien varrella mustan pörssin vuotakauppiaille.
Hevosmies punoi minulle nahkanyöristä raipan, jota heilautettiin ilmassa ratsun pään vieressä.
Ja loppuun vielä ergonomiaa. Mongolit viettävät suuren osan elämästään kyykyssä: kokatessa, syödessä, ratsastaessa, turinoidessa. Meillä oli teltassa sentään lasten kokoiset tuolit. Nyt osaan syödä illallisen jockey-asennossa."

Tässä linkki kohteeseen.
Tässä siitä mukavampi versio, jossa yövytään jurtissa telttojen sijaan. 
https://www.horsexplore.com/


maanantai 9. lokakuuta 2017

Albania (osa 2): Ratsain muinaisella karavaanitiellä

Valitsen mieluusti kohteita, joissa tutustun kerralla mahdollisimman moneen ”tuntemattomaan”: hevosrotuun, luontoon ja maahan. Albaniassa yhdistyivät nuo kaikki.
Albania, Riitta reissaa, Horsexplore, Zagoria
Tarpaanihevonen kotonaan vuoristossa
Vuorten karavaanitiellä

Ensimmäinen Albanian-vaellukseni suuntautui ”Zagoria-reitille” myyttien kuninkaiden, legendojen maantierosvojen ja ikuisten balladien vuoristoon. Vaelsin kuuden päivän reissullani noin 180 kilometrin matkan seuraten löyhästi 200  vuotta vanhaa karavaanitietä, joka on rakennettu osittain roomanaikaisen reitin päälle. Tie oli pätkittäin niin hyvässä kunnossa, että lähestulkoon aistin muinaisten roomalaissotilaiden marssin vuorilla.
Albania, Zagoria, Horsexplore
Syksy on saapunut vuorille (kuva Kristina Fidhi)

Albania, Horsexplore, ratsastusmatka
Vuoriston vanhalla karavaanitiellä (kuva Kristina Fidhi)
Tavaraa ja uutisia kuljettaneet kauppiaat olivat aikanaan vuoriston ovi maailmaan. Heidän taipaleensa oli vaaroja täynnä, sillä vuoristo tarjosi helppoja väijytyspaikkoja maantierosvoille. Kohtasimme reitillä myös nykypäivän karavaanin, joukon muhkeita kuormia kantavia aaseja, jotka kipittivät eteenpäin meluisten miesten hoputtamina.
Albania, Zagoria, Riitta reissaa, Horsexplore
Nykyajan karavaani vuoristossa
Vaativaa maastoa

Polveileva karavaanitie oli pätkittäin hyvinkin kulkukelpoista, mutta paikoitellen hajonnut kasaksi kivenlohkareita. Välillä tie peittyi ratsastajan vaatteita repivään piikkipensaikkoon, välillä oli väistettävä myrkkylehtisiä oksia. Pari lyhyttä ratsastuskelvotonta jyrkännettä selvitettiin hevosta taluttaen.
Albania, Horsexplore, Riitta reissaa
Vuorten alarinteitä peittää runsas pensaisto

Albania, Horsexplore, riitta reissaa, ratsastusmatka
 Vuoristoreitti on kivikköisen jylhä
Vuorilla kun oltiin, reitti vaihteli leppoisista ylä- ja alamäistä tasapainoa koettelevaan jyrkkään kiipeilyyn, jossa oli pakko upottaa sormet harjaan ja luottaa ratsun kykyyn kavuta kapeaa, kivikkoista ja puskaista polkua ylös kotkien valtakuntaan. Korkeimmillaan kävimme 1300 metrissä merenpinnan yläpuolella.  Vaiva palkittiin silmiä hivelevillä maisemilla: ympärillä levittäytyi ruskaa hehkuva vuorijono, paljaat ylärinteet kirkkaina loistaen. Laakson pohjalla virtasi kristallinkirkas joki. Vuoriston raikkaissa joissa, puroissa ja lähteissä juotettiin hevoset ja täytettiin ratsastajien juomapullot.
Albania, Zagoria, Horsexplore, ratsastusmatka
Laakson pohjan joet ovat kirkasvetisiä

Horsexplore, riitta reissaa, Albania, ratsastusmatka
Ratsuni juomatauolla
Albania, riitta reissaa, Horsexplore, ratsastusmatka
Jylhää Zagoria-reitin maisemaa
Vuorilla kapuilun lomassa karautettiin usein laukkapätkille. Parhaat laukkaspurtit ja -kisat koettiin kukkien värittämillä tasangoilla sekä laaksojen kapeilla hiekkateillä. Satunnaiset kohtaamiset autojen kanssa sujuivat ongelmitta. Sen sijaan yksi hevonen ärsyyntyi lammaspaimenten räkyttävistä koirista, ja kuulemma karautti joskus ratsastajastaan piittaamatta takaisin puraisemaan räkyttäjää. Minun ratsuni puolestaan kimpaantui maastossa potkaisemaan paikalle ilmaantunutta uteliasta muulia. 
(oheiset laukkakuvat ovat muulta kuin omalta reissultani, koska en harmi kyllä älynnyt kuvauttaa kamerallani laukkaspurttejamme).
Vuoriston niityillä mahtui laukkaspurttamaan (kuva Kristina Fidhi)

Hanaa... (kuva Kristina Fidhi)
Laukkakisaa vuorilla (kuva Kristina Fidhi)
 Matkan varrella kohtaamamme pörröiset aasit taisivat sen sijaan saada kaikilta sympatiapisteitä. 
Horsexplore, Albania, ratsastusmatka
Aasivarsa kylän laidalla
Vuorten eläinasukkaita

Vuoristo on villisikojen, kotkien ja karhujen sekä ennen kaikkea lammas- ja vuohipaimenten valtakuntaa. Lammaslaumojen läpi karautettiin reippaassa ravissa tai laukassa, jotteivät paimenkoirat ehtisi herätä puolustamaan laumaansa. Kerran tiellemme osui lammasemo vastasyntyneen karitsan kanssa. Vanha paimen kohenteli ylpeänä pientä karitsaa ratsastajien ihailtavaksi.
Albania, Horsexplore, Riitta reissaa
Kohtasimme reitillämme usein määkiviä lammaslaumoja

Albania, Horsexplore, ratsastusmatka
Nyt tuli ahdasta... hepat eivät olleet lampaista moksiskaan
Antiikkia, bysanttia, keski-aikaa...

Taipaleemme oli jaksotettu 5-7 tunnin pituisiin päiviin, jotka pursuivat historiaa etenkin bysantin, rooman, keskiajan ja kommunismin ajoilta. Ratsastusoppaamme, vaellusreitit kehittänyt Kristina on koulutukseltaan arkeologi. Hän on osallistunut itse arkeologisiin kaivauksiin ja tutustunut alueen historiaan kirjoista ja paikallisia haastattelemalla. Kristina valistaa viranomaisia alueen kulttuurihistoriallisista arvoista. Osa asukkaista onkin herännyt korjaamaan murenevia rakennelmia.
Horsexplore, Albania, ratsastusmatka
Kristina Fidhi- arkeologi, ratsastusmatkayrittäjä, toimittaja

Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Juomatauko vuorilla roomanaikaisella lähteellä

Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Vuoriston pienet kirkot kätkevät sisäänsä upeita seinä- ja kattomaalauksia
Pikku-Labovan kirkossa kuulimme tunnetusta filantropista, Vangjel Zhapasista, joka kirkon rakennuttamisen ohella kuulemma kehitti nykyaikaiset olympialaiset. Vuonna 999 jkr. rakennetun  Hoshtevan kirkon seinämaalaukset tunnetaan laajasti upeasta punaisesta väristä. Keisari Justinianuksen aikaisessa Ristin Labova-kirkossa säilytettiin ennen kirkon ryöstämistä palaa, jonka uskottiin olleen osa Jeesuksen ristiä.
Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Hevoset mutustelevat ruohoa vapaina sillä aikaa kun ratsastajat tutustuvat vuorten nähtävyyksiin
labova, Horsexplore, ratsastusmatka
Labovan kirkko on ollut myös pyhiinvaelluskohde
Tutustuimme myös Santa Triadan, Libohovan ja Gjirokastran linnoituksiin, joihin liittyi 1700-1800-luvun vaihteessa vaikuttanut ottomaanien käskynhaltija Ali Pasha. Ali Pasha hallitsi pelolla ja julmuudella, mutta jätti jälkeensä upeita rakennustöitä. Ylitimme vuorilla kaksi Ali Pashan kapeaa ja korkeaa siltaa, jotka koettelivat korkeanpaikankammoisten hermoja.
Ali Pasha, riitta reissaa, ratsastusmatka, Albania
Ali Pashan rakennuttama silta
Antigonean arkeologisilla kaivauksille muistelimme surullisenkuuluisaa sanontaa ”Pyrrhoksen voitto” (voittaja kärsii niin suuret tappiot, että voitosta on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä), sillä Antigoneaa hallitsi aikoinaan roomalaisia vastaan sotinut Epeiroksen ja Makedonian kuningas Pyrrhos.
Antigonea, Albania, ratsastusmatka
Muinaisen Antigonean raunioita

Antigonea, Albania, ratsastumatka
Ratsuni kuuntelee tunnollisesti tarinaa muinaisesta Antigoneasta
Viimeisenä päivänä, luovutettuamme hevoset, kapusimme jalan vuoren seinämään louhittuun autioituneeseen Spilean erakkomunkkien luolaluostariin, jossa meitä tervehtivät pahvilaatikkoon asetellut munkkiveljien kallot ja luut.
Spilea, Albania
Erakkomunkit elivät korkealle vuoreen louhitussa kolkossa luolassa

Viimeisten erakkomunkkien luut tervehtivät vieraita luolan ovella
Bunkkereita ja kalashnikoveja

Ohitimme ratsain myös lukuisia bunkkereita, joista osa oli tarkoitettu väestön suojautumiseen, osa ilmatorjuntaan ja taisteluihin.  Albaniassa on 750.000 bunkkeria, sillä maan jokaiselle kolmelle miljoonalle asukkaalle oli osoitettu bunkkeripaikka. Hoxhan maalaama viholliskuva ei koskaan toteutunut, joten suojia käytettiin ainoastaan viikottaisiin sota- ja suojautumisharjoituksiin.

Kansalaisille jaettiin myös kalashnikov-aseet, jotka turvallisuussyistä kerättiin pois kommunismin kaaduttua. Maaston bunkkerit rapautuvat hiljalleen. Kylissä bunkkereita on muurattu umpeen leikkivien lasten eksyttyä päiväkausiksi valtaviin, syvällä vuoren uumenissa luikerteleviin labyrintteihin.
Albania, Hoxha, bunkkeri, ratsastusmatka
Albanian maasto vilisee käyttämättömiä bunkkereita
Ihanat tarpaaninhevoset

Vaellustallin käytössä oli reissuni aikaan kaksitoista hyvin hoidettua tarpaaninhevosen ja arabin risteytystä, joukossa muutama aravan-sotahevonen. Hevoset ovat pienikokoisia  (135-150cm) ja varmajalkaisia, sillä jylhässä maastossa ei ole varaa kompuroida eivätkä suuret hevoset toimi ahtaissa pöheiköissä. Hevoset olivat vaellusammattilaisia. Ne tunsivat reitin ulkoa ja ennakoivat askellajeja ja nähtävyyksille pysähtymisiä. 

Ratsut pysyivät hienosti käsissä myös laukoissa, mentiin sitten rentoa maantielaukkaa tai ”hanatusta” vuorten niityillä. Kilpailuvietti yllytti ne tosin välillä kilkkaamaan kilpakumppaninsa sivuun johtopaikalta.
Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Riitta reissasi tarpaaninhevosella

Albania, tarpaaninhevonen
Luotettava, reipas ja kaikin puolen sympaattinen tarpaaninhevonen
Hevoset säätelivät voimiaan rankoissa kiipeilyosuuksissa pysähtelemällä muutamiksi sekunneiksi tasaamaan hengitystään ja sydämen sykettään. Ne jatkoivat matkaa, kun paketti oli taas kasassa.
Albania, ratsastusmatka
Vuoristomaisemaa
Vaellusten tauoilla hevoset saivat liikkua vapaasti muhevaa nurmea ja heinää syöden jalustimet satulalle nostettuina ja suitset löyhästi kaulalle sidottuna. Ne eivät jolkotelleet vapauteen, vaan pysyivät siististi ryhmänä. Hevosia oli tosin vahdittava toisella silmällä, sillä ne intoutuivat välillä kieriskelemään hikistä turkkiaan maastoa vasten.
Albania, ratsastusmatka, Horsexplore
Lyhyillä tauoilla satulat jätettiin selkään

Albania, riitta reissaa
Lounastauoilla satulat otettiin selästä ja hepat huilasivat vapaina ruohoa syöden

Albania, ratsastusmatka
Jylhä taukopaikka
Ratsut olivat helppoja hoidettavia. Muutamana aamuna heräsimme auringonnousun aikaan antamaan hevosille heinät, väkirehut ja vedet. Oli uskomaton elämys jakaa aamutoimet vuoristokylien lammas- ja lehmäpaimenten kanssa. Lampaat määkivät, vuohien kaulakellot kilisivät, ja paimenkoirat tohottivat tärkeinä paimenten huhuillessa laumansa matkaan kohti vuoria.
Albania, vuoristo
Maaseudun elämää

Albania
Kohtaamisia vuoristotiellä


Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Lammaspaimen kylän raitilla
Maatilamajoitus

Albanian nuori matkailuinfrastuktuuri ei yllä vielä vuorille saakka. Onneksi, sillä majoittuminen vuoristoperheissä avasi ikkunan perheiden arkeen. Sähköt katkeilivat ja osa huoneista viileni öisin välillä liikaakin, mutta tunnelma oli huomaavainen. Yövyimme neljässä eri perheessä, jota valottivat väestön eri puolia: paluumuuttajia, kreikkalaista vähemmistöä, maaseudun eläkeläisiä ja koulutettuja akateemisia. Perheet suhtautuivat vieraisiin anteliaasti ja avuliaasti.  Elekielen lisäksi vain yhdessä perheessä puhuttiin englantia, muuten kannatti osata italiaa tai kreikkaa.
Albania, ratsastusmatka
Perhemajoitusta arkkitehdin kotona Libohovassa

Albania, kyläpuu
Joka kylän keskuspaikka on vanha viisas kyläpuu
Perheissä näimme Albanian kansan menneisyyttä ja tulevaisuutta. Kreikasta vanhaan Karjani-kotikylään palanneen perheen teini-ikäiset lapset puhuivat sujuvasti englantia ja aloittelivat ranskan opintoja.  Anastas-poika esitteli meille kylää iltahämärässä ja sytytti kanssamme kynttilät pimeään kirkkoon.  Policanin pikkukylässä yövyimme seitsemällä lehmällä ja pienellä puutarhalla itsensä elättävän albaniankreikkalaisen pariskunnan lämpimässä kodissa.  Libohovan 8000 asukkaan pikkukaupungissa arkkitehtiperhe valotti maan kulttuuria kertomalla Yhdysvalloissakin mainetta niittäneestä runoiljatyttärestään.  Hauskinta arkea koimme 32 perheen Nderan kylässä seuratessamme, miten kipakka vaimo höykytti ja hoivasi puolisoaan.  Tohvelit voi tosiaan ojentaa myös viskaten.
Perhemajoitusta Nderassa

Karjani-kylä vuoren rinteellä

Perhemajoitusta perinteisessä vuoristokodissa Policanissa

Perhemajoitusta Karjani-kylässä
Maaseudulla ruokapöytä notkui oman pihan ja kylän tarjonnasta, kuten lampaasta, naudasta, jokikalasta, kotijuustoista, vihanneksista ja hedelmistä, piiraista, hunajasta, viineistä, vuoristoteestä sekä rakista, joka kuuluu sopivina annoksina maaseudun arkeen. Perinteet elävät lujassa ja erikoisruokavaliot herättävät hämmästystä. Kasvissyöjälle saatetaan tarjota kanaa ja vihannekset keittää varmuuden vuoksi lihaliemessä.

Perhemajoituksessa ei tule nälkä
Herkkujen äärellä oli vaikea ajatella albanialaisten vielä muutama vuosikymmen sitten eläneen ruokakiintiöiden varassa. Kristiina muisteli huvittuneena sukunsa vanhaa emäntää, jonka luultiin menehtyneen sairaskohtaukseen, mutta joka kaikkien säikähdykseksi virkosikin omissa ruumiinvalvojaisissaan huoneessa leijailevaan kahvintuoksuun.
Ratsastuksen jälkeinen kahvi & raki- hetki
Päivän picnic-lounas koottiin satulalaukkuun aamiaispöydästä. Oli mukava pureskella mehukkaan granaattiomenan siemeniä keskiaikaisen luostarin kupeessa hevosten kopistellessa vapaina ruohikossa. 
Kerran lounasseuraamme pysähtyi lammaspaimen satapäisine laumoineen. Mies kertoi kuljettavansa lampaat rannikolle myyntiin ja nauttimalla matkalla evääksi lammasta ja taskulämmintä rakia. Liekö päähäni asettamallani albaanihatulla ollut vaikutusta, sillä ukko ei antanut periksi, ennen kuin olin siemaissut huikan minäkin.
Albania, riitta reissaa, ratsastusmatka, Horsexplore
Riitta reissasi vuorille lampaiden luo
Tässä linkki ja video Albanian kohteeseen.

Tässä (laukkapostaus)  ja tässä (peruskuvaus kohteesta) linkit edellisiin Albania-aiheisiin postauksiin.
Albaniasta on ollut artikkeli Hevoset ja Ratsastus-lehdessä 8/2015
http://www.horsexplore.com/albanien-zagoria-langritt-3