maanantai 7. toukokuuta 2018

Ranskan Provence: ratsastusvaellus hitaasti maisemista ja ruuasta nautiskellen



Syyskuisella Ranskan -ratsastusreissullani ei ehkä kunto kohonnut eikä paino pudonnut, mutta sen sijaan sainkin runsaasti silmänruokaa, mielenrauhaa sekä mannaa makuhermoille. Vaelsin Provencen Luberonissa verkkaisen ja meditatiivisen, noin sadan kilometrin reitin maisemia ihaillen, vuoristopurojen solinaa kuunnellen – ja piiiitkistä picnic-lounaista ja illallisista nauttien. 
Luberonin upeaa vuoristoa (kuva: Jarmo Huunonen)

Neljän päivän ratsastusloma

Neljä päivää kestänyt reitti alkoi Laurisin kylässä sijaitsevalta tallilta noin tunnin ajomatkan päässä Marseillesistä.  Tallia pyörittää Pariisista ja Normandiasta etelään muuttanut perhe, joka tykästyi satavuotiaan maatilavanhuksen tunnelmaan ja pykäsi sinne laadukkaan, retriittihenkisen vaellustallin. Nyt tilalla asustaa kaksitoista hevosta, joiden ainoa tehtävä on laiduntaa ja vaeltaa Luberonin uhkeissa maisemissa. Jos ratsut edustivat montaa rotua, monipuolisia olivat varusteetkin: satuloita, suitsia ja jalustimia löytyi joka lähtöön enkku-, länkkä- ja lattarityyliä mukaillen. Tärkeintä oli toimivuus ja ergonomia. 
100-vuotiaan maatilan viehttävyyttä

Luberonin alueella ikkunaluukut maalataan laventelin värisiksi, totta kai

Picnic-tauolla
Hevoset on ostettu paikallisia verkostoja hyödyntäen ja joukossa on ratsuja moneen lähtöön: friisi, haflinger, camarguenhevonen, appaloosa sekä erinäisiä risteytyksiä. Kaikki ratsut olivat ystävällisiä, helposti hoidettavia ja kulkivat ketterästi maastossa. Itse asiassa niin rauhallisesti, että huomasin ratsastavani vuorilla pitkät pätkät ilman ohjia. 
Tasaista menoa
Luberonin maasto on kuin satukirjasta. Kapusimme ylös alas kapeilla, paimenten ja puunkerääjien muinoin käyttämillä vuoristopoluilla. Vaikka tahti oli verkkainen, oli pysyttävä hereillä ehtiäkseen väistellä ja ”limbota” takakenoon poluille kurottavia pensaita ja puunoksia. Toisinaan jalkauduin satulasta taluttaakseni ratsun alas jyrkkää rinnettä. 
Suhteellisen rehevää


Puu kasvatti juurensa kallion yli, noin 10 metriä alaspän

Rehevää ja jylhää yhtä aikaa

Välillä reitti luikerteli syvällä lehvämetsässä, välillä nousimme huipulle haastamaan hyytävää mistral-tuulta ja nappaamaan panoramakuvaa pohjoisessa siintävistä alpeista sekä etelässä välkehtivästä Välimerestä.
Mistral-tuuli tuiversi ylhäällä aika hulppeasti


Kumartaen tai limboten...

Maisemat vaan paranee

Asvalttipätkä ei harmita kun näyttää tältä
Asvalttipätkiä oli muutama. Välillä kopsuttelimme serpentiinitietä, välillä paikallisten kylien halki.  Hevoset olivat tottuneet taajamiin, joten sain ihastella rauhassa ranskalaista maaseutua perinteisine harmaakivitaloineen ja viehättävine suihkulähteineen. Taajamiin saapuessamme meitä tervehtivät kylän laidalla laiduntaneet aasit, kylmäverihevoset sekä vimmatusti peräämme määkivät lampaat.
Kylän suihkulähteellä juotetttiin hepat

Viehättäviä kyliä yksi toisensa jälkeen

Moi!
 Luberon on suosittua ulkoilualuetta. Maastoreitit on suunniteltu ratsastajille, patikoijille ja maastopyöräilijöille, jotka tuon tuosta kohtasivatkin toisensa kapeilla luontopoluilla. Sivuutimme toisemme kohteliaasti väistellen, eivätkä hevoset juuri piitanneet maastopyöristä tai patikointisauvoista – joskin syvällä pensaassa yllättäen loistanut räikeä fillariasu säpsäytti herkintä ratsuamme. Ratsut olivat tottuneet myös paikalliseen faunaan, kuten villisikoihin, joiden koloja bongasimme siellä täällä maastossa. Baskeri päässä vastaamme ”Pökötissä” köröttänyt pappa kuului hänkin turvalliseen kansallislajistoon. 
Ei pelota fillarit...
 
...eikä autot
Saimme tuntumaa myös alueen maatalouteen. Luberon tunnetaan laventeli- ja maustekasvipelloistaan sekä viinitarhoistaan ja hedelmäpuistaan. Syyskuussa rehevin kukinta-aika oli jo ohi, mutta voin hyvin kuvitella kesän hehkussa hohtavat violetit laventelipellot ja maustekasvien aromit. Tätä reissuamme värittivät runsaina pälvinä kukkineet syklaamit sekä okran sävyinen avolouhos, jota myös Ranskan Coloradoksi kutsutaan. (Tässä linkki postaukseeni ratsastuksesta värikkäässä louhoksessa)
Kuvitelkaa tätä laventelipeltoa kukkivana!

hieman viintä

Ranskan Colorado
Luberonin historia ulottuu kivikaudelle. Sivuutimme esihistoriallisen nuotiopaikan jylhine kalliosuojineen sekä kivisen sarkofagi-hautausmaan 1500 vuoden takaa. Yövyimme Bououx:n alueella, joka ylpeilee 1100-luvulla rakennetulla linnoituksellaan.
Esihistoriallinen nuotiopaikka (kuva Jarmo Huunonen)

Rustrelin linna, jossa majoituimme

Toinen yöpymiskylämme Rustrel tarjosi eksoottiset yöunet 1600-luvulla rakennetussa linnassa (tässä postauksessa lisää linnasta). Yövyimme myös pittoreskissa, laventelinvärisin ikkunaluukuin koristelluista kivataloista koostuvassa hotellissa, jonka terassilla nappasimme paikallista roseeta hotellivieraiden petanque-peliä katsellen.
Laventlin väri sopii hienosti vanhaan kiveen


Mukava uima-maisema
Vaelluspäivät huipentuivat luonnonhelmaan katettuihin yltäkylläisiin picnic-lounaisiin sekä majapaikkojen höyryäviin illallisiin. Ranskalaiset nostivat picnic-käsitykseni aivan uudelle kulinaariselle tasolle: pöytä notkui salaatteja, melonia, parmankinkkua, makkaraa, patonkeja, ranskalaisia juustoja, pateita, omena- ja vaniljapiirakoita sekä punaviiniä ja paikallista roseeta niin, ettei ratsastuksesta tullut mitään ennen kunnon ruokalepoa puun katveessa. Herkkunsa saivat myös hevoset, joille tarjosimme huoltoautosta pelletit ja vedet ennen omaa lounastamme. Herkuttelu jatkui illallisilla, joista mieleen painuivat erityisesti bataattipiirakka, jänispaisti, lukuisat välijuustot sekä sitruunapiirakka. Nam! 
Otos picnic-pöydästä...
...välijuustoineen ja omenapiirakoineen

Ensin popsitaan...
 
Sitten sulatellaan...
Ratsastusvaellusten suolana ja sokerina on suhde hevoseen. On kiva tutustua ratsuun retkellä, jossa istutaan satulassa tuntitolkulla ja selvitään ratsukkona maaston haasteista. Vaelluksilla tutustun hevoseen myös hoitamalla. Huolsimme ratsumme aamuin illoin: puimme ja riisuimme varusteet, harjasimme, putsasimme kaviot ja annoimme tarvittavat lisäruuat. Hevoset yöpyivät ulkosalla tilapäisillä laitumilla. Mahtoivatkohan ne tajuta, kuinka maalauksellisilta ne näyttivät jylhässä kalliomaisemassa? 
Vettä hepoille

Varusteet siististi kasaan

Idyllisin näkemäni laidunalue

Ainakin paikallinen taidemaalari Paul Cézanne (1839-1906) osasi arvostaa kotiseutuaan, sillä hän palasi Pariisi-vuosien jälkeen Provenceen maalaamaan Luberonin vuoristoa, erityisesti hän arvosti Monte Sainte-Victoire- vuorta, jota mekin ihailimme reitillämme.
Näkymä kohti välimerta


Näkymä pohjoiseen
Verkkaisella vaelluksella oli aikaa ottaa kuvia: teen Provencen reitistä myöhemmin vielä erillisen kuvapostauksen.
Tästä linkistä löytyvät Provencen eri ratsastusvaellusvaihtoehdot. Ripeätempoisin on kuulemma reitti Luberonista Camarguen alueelle.
Mukana reissussa kulki palveleva ratsastustarvikeliike Hipposport.
https://www.horsexplore.com/



https://hipposport.fi/

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Espanjan Andalusia: Ratsastusta ja hyväntekeväisyyttä (mukana laukkavideo)



Ratsastuslomallani Andalusian Mollinassa koin rentouttavaa ratsastusta ja näin aimo annoksen paikallista hyväntekeväisyyttä. Ratsutilan omistaja Christine Hartfield pyörittää tilaa vähintään yhtä paljon sydämellä kuin laskukoneella ja käyttää osan bisneksensa voitosta erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Spain, Espanja, ratsastusloma, riding holiday, Cortijo Uribe, riitta reissaa, Horsexplore
Ratsutila henkii perinteistä Andalusiaa

Ratsutilan filantropialla on vuosisataiset juuret. 1800-1900 -lukujen taitteessa kauniin valkoiseksi rapatun tilan omisti Malagan lääketieteellisen instituutin johtaja, kuningastakin hoitanut lääkäri, joka pyöritti tilaa 12-lapsisen perheensä virkistyskäyttöön. Siinä sivussa hän paransi kyläläisiä maksutta ja jakoi heille auliisti maatilan antimia. 

Cortijo Uribe, Andalusia, riding holiday, riitta reissaa, horseadvetures_riitta
Ratsutilaa ympäriövät upeat niityt ja pellot
Tilan nykyiset omistajat, englantilaiset Christine ja Paul Hartfield, jatkavat jaloja perinteitä. He työllistävät kylän väkeä, järjestävät keräyksiä kylän lapsille ja antavat kodin lähialueen hylätyille koirille ja hevosille. Kiitokseksi sydämellisestä yhteistyöstä kylä lahjoitti Hartfieldeille hauskan hevosenpään muotoisen oksaveistoksen, joka komistaa nyt ratsutilan ruokasalia. Paikallisen hyväntekeväisyyden lisäksi Hartfieldeilla on hyväntekeväisyyskohteita myös Afrikassa. 
Cortijo Uribe, riding holiday, riitta reissaa
Rescue-koirat odottavat emäntää
Hartfieldit ostivat Mollinan maatilan vietettyään Espanjassa useita talvia ja kyllästyttyään lopulta hevosenpitoon koleassa Englannissa.  Viiden vuoden remontoinnin jälkeen satoja vuosia vanha tila nousi ammatikseen rakennuksia korjaavan Paulin käsissä  uuteen kukoistukseen.  
Cortijo Uribe, riitta reissaa, riding holiday, Andalucia
Ratsutilan sisäpiha kutsuu nauttimaan auringosta
Ratsut käpäisivät sisäpihalla ryhmäkuvassa

Ratsastin viikonloppuna sekä maastossa että tunneilla. Loma alkoi katsausratsastuksella, jossa opettajat arvioivat asiakkaiden ratsastusosaamisen maastoryhmän tasoa silmällä pitäen. Pääsin rivakkaan laukkaryhmään, jossa leppoisten käynti- ja ravipätkien lomassa karautimme laukkaan kyläteillä, oliivipuutarhoissa - ja säpäkästi ylämäkeen keväisissä viljapelloissa. Vaikka hevosista löytyi moottori ja ne tiesivät odottaa ”ihanaa laukkaa”, ne pysyivät hyvin käsissä. Maastolenkit olivat niin hauskoja, että teen niistä myöhemmin erillisen postauksen kuvineen ja lisävideoineen.
Horsexplore, riitta reissaa, Cortijo Uribe, canter, Andalucia
Yksi lukuisista oliivipuutarhoissa avautuvista laukkasuorista
Maastoratsastus kulkee paikallisen maatilan - ja räkyttävien koirien - sivuitse
Kouluratsastustunnit pidettiin joko suurella katetulla avoseinäisellä kentällä tai pienemmällä ulkokentällä. Molemmat kentät sijaitsivat tallialueella matalaseinäisten hevosboksien laitamilla, joten tuntejamme seurasivat sekä toiset oppilaat että hevoset. 
cortijo uribe, riitta reissaa, horsexpore, Andalucia
Valtavalla katetulla kentällä on tilaa ja raikasta ratsastaa kuumanakin päivänä
Hevoset viihtyvät suurissa olkipohjaisissa avoimissa bokseissaan
Sain opetusta nuorilta reippailta brittinaisilta, joista moni asuu Espanjassa – osa opiskelee ratsastuksen opettajaksi sekä Englannissa että Espanjassa. Teimme tunneilla perustason lateraaliliikkeitä, jotka olivatkin hevosilla hyvin hallussa. Hevoset olivat kilttejä ja kuuliaisia, mutta niitä oli ratsastettava huolella liikkeiden parantamiseksi. Pari ratsua tarvitsi ratsastajan tukea myös unohtaakseen kentän laidan ”epäilyttävät” liikahdukset. 

Minulla oli tuuria, sillä samaan aikaan tilalla vieraili Christinan valmentaja, marbellaistunut GP-ratsastaja Jemma Gooding, joka antoi pienestä lisämaksusta halukkaille turisteille kouluratsastustunnin. Sain Jemmalta hyviä vinkkejä käden rentouttamiseen sekä pohkeenväistön ja avojen ratsastamiseen. 
Cortijo Uribe, riitta reissaa, kouluratsastus, dressage, Horsexplore, jemma gooding
Ryhmäselfie hyvän kouluratsastustunnin päälle

Cortijo Uribe, riitta reissaa, Jemma Gooding
Riitta reissasi Jemman treeniin
Christina on entinen kenttäratsastaja, joka keskittyy nyt rauhallisempaan menoon, mutta haluaa pysyä hyvässä vireessä taitavan valmentajan avulla. 
Christine Hartfield ja upea P.R.E.valmennustunnillaan
Christinan hevoset elävät raikasta maalaiselämää. Ne huilaavat katoksen suojassa tilavissa olkipohjaisissa matalaseinäisissä bokseissaan, joista voivat seurata henkilöstön työskentelyä ja seurustella tallikoirien kanssa. Hevoset ja talli hoidetaan perienglantilaisella hevososaamisen täsmällisyydellä. Roskat ja jätökset siivotaan samantien eikä satulahuoneen marmorilattialla(!) näy pölyhiukkastakaan. 
Kuolaimet ojennuksessa

Satulat ja lattia englantilaisessa ratsastusryhdissä

Hyvä on elellä tilavassa boksissa
Christina hankkii hevoset lähialueelta. Moni ratsu on rescue-hevonen, joka on ostettu hetkeä ennen joutumista teurasautoon, esimerkiksi kun entiset omistajat ovat ostaneet ”kauniimman” eikä entiselle ole ollut enää käyttöä. Christina kouluttaa hevoset avuille, jotka pohjautuvat yhteistyöhön ratsastajan kanssa – ei hevosen alistamiseen. Christina haluaa myös säilyttää hevosten oman luonteen, niinpä sainkin alleni lukuisia eri tyyppisiä ratsuja. Voimakkaan ja kuuliaisen P.R.E.- Rubion kanssa koin upeimmat maastolaukat, kookas ja hitaasti syttyvä P.R.E.-Gorrion antoi esimakua hienosta kouluratsastuksesta, hispanoarabi-Varon totteli kiltisti koulutunnilla, mutta piti kärkiratsuna opas-ratsastajansa hereillä maastossa, ranskalaisrotuinen Ramon sopi hyvin andalusialaismaisemiin ja vaquero-taustainen Miki kertoi maastossa joka solullaan haluavansa mieluiten laukata.
Ihana Rubio, P.R.E. (kuva Minna Heikkilä)

Heli Hirvelä, Cortijo Uribe, Riitta reissaa, Horsexplore
Vauhdikas maastoheppa Miki (kuva Heli Hirvelä)
Ranskalainen ratsuni (kuva Annukka Valkama)

Ratsastusloma Espanjassa on minulle myös silmänruokaa ja makuhermojen kutkuttelua. Ihastelin kauniisti entisöidyn maatilan pikantteja suihkulähteitä, mosaiikkisia portaita ja rautataoksin koristeltuja jyhkeitä puuovia. Yövyin kahden hengen studiossa, jossa molemmilla oli omat makuu- ja kylpyhuoneet. Jos olisi ollut kesä, olisin pulahtanut takapihalle rakennettuun uima-altaaseen.  
PIhaa koristaa kulkakalalammikko suihkulähteineen
Espanjalainen ruoka juurruttaa minut monella tapaa tukevasti ruokapöytään. Etenkin tapas-illallinen sardiini-, liha-, ja katkarapuannoksineen patatas bravas -perunoilla ryyditettynä toimi mainiosti. Kyytipoikana maistui talon valko- ja punaviini, joita sai ostaa myös kotiin. Maatilan entiseen kappeliin rakennettu ruokasali muhkeine takkoineen oli nähtävyys sinänsä. 
Entiseen kappeliin rakennettu ruokasali
Koska olin yhdistetyllä valokuvakurssilla ja ratsastuslomalla, piipahdin puoleksi päiväksi valokuvaamaan läheiseen Antiquearn historialliseen 5000 vuotta vanhaan kaupunkiin, jonka ylpeyksiä ovat pronssikautiset dolmini-rakennelmat, roomanaikainen kylpyläraunio, maurilainen linna, goottilaiset kirkot, renessanssiajan lähteet, barokkityyliset kellotornit sekä lukuisat luostarit, palatsit ja pyhätöt. Korkealta kirkkomäeltä avautui upea maisema kaupungin tiilikattojen yli auringonlaskuun.
Antequera vilisee rakennushistoriaa
Heli Hirvelä, riitta reissaa, riitta kosonen, Antequera
Täytyy kuvata ilta-aurinko! (kuva Heli Hirvelä)
Illastin seurueeni kanssa iberialaisessa ravintolassa, jossa herkuttelin saksilla paloiteltua mureaa mustakalaa. Ravintola oli lähes tyhjä saapuessamme iltakahdeksalta, mutta kuhisi perheitä poistuessamme kello kymmenen kieppeillä. Lapsilta ei siis ollut pääsy kielletty iltaravintolaan, mutta eipä heistä ollut aikuisille mitään häiriötäkään.
Antequera
Auringonlasku Antequerassa

Jos olisi ollut aikaa, olisin piipahtanut päiväreissulla myös Córdoban perinteisessä ratsastusnäytöksessä. Ihan jo sen vuoksi, että kuningas Filip II kehitytti P.R.E.-hevosrodun Córdobassa 1500-luvulla. Täytyy mennä takaisin!
Tässä videonpätkä maastolaukasta oliivitarhassa.

Ratsastusreissuni oli yhdistetty valokuvauskurssi&ratsastusloma, jossa valokuvausta opetti ammattikuvaaja Heli Hirvelä (pyörittää Suomessa myös JauJau-islanninhevostallia).
Tässä linkki kohteeseen.
Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastusvaatemerkki  House of Horses  www.houseofhorses.fi
https://www.horsexplore.com/